Linnanrauniot

Hej på dig! Viimeviikot on kuluneet jokseenkin urheillessa. Joko koiran kanssa tai ilman. Ihan hyvä kai tällaiselle "epäurheilijalle". Kahden viikon sisällä olen siis rullaluistellut +/- 40 kilometriä ja siltä se myös tuntuu, varsinkin selässä ja reisissä. Onnistuin myös loukkaamaan polveni (koska urheilijahan ei tervettä päivää näe, hehe) ja kävely tuntuu toivottomalta. Lisäksi olen juossut, mm. cooperin koulussa, vaikka vihaan juoksemista yli kaiken. Silti maaliin pääseminen oli paras tunne pitkään aikaan! Voisin tehdä sen jopa uudestaan, en kuitenkaan ehkä vielä pariin viikkoon. 

Olin jo tarttumassa hyvään tarjoukseen: koiran lonkka ja kyynärkuvaus 120e "mettäkoulussa" Paimiossa, mutta koko tarjouspäivä oli myyty loppuun. Ehkä sitten ensivuonna tai kesällä kun kaikki muu rahahössötys on ohi. Jokatapauksessa sinne on päästävä, ihan jo oman mielenrauhan vuoksi. Onhan se kiva tietää onko oma koira terve vai ei ja tietää sitten jatkossa mitä voi harrastaa, jos voi.

En nyt jätä kuvia omaan arvoonsa vaan kerron niistä vähän. Nähtiin koiralenkillä kyy, hyvä ettei päälle kävelty. Joku vaan niksahti aivoissa, tungin koiran kaverin käteen ja lähdin juoksemaan käärmeen perässä kamera kädessä, olihan siitä nyt _pakko_ saada kuva! Eilen taas lähdimme rullaluistellen kaverin kanssa Kuusiston linnanraunioille. Ei me mitään autoa tarrvita, kuntokin kasvaa ja kaikesta saa enemmän irti, jos käyttää välillä lihaksia saavuttaakseen jotain. Raunioilta löysin tuon sorsan pesänkin! Kuvailin paikkoja, kunnes yhtäkkiä parin kymmenen sentin päästä lähti lentoon sorsa, sydän jätti pari lyöntiä välistä. Tajusin sitten, että se oli muninut aidan ja muurin välissä. Aika huonossa paikassa kyllä pesä, koska miten semmoiset pikkutiput pääsee muurilta alas monen metrin päähän (elossa)?