Kuvahaaste

Ohjeet: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri sen kuvan. Lemmikin täytyy esiintyä kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa juurikin niitä vanhoja. Voit osallistua kaikilla lemmikeilläsi, jos niin haluat. Haasteen jälkeen haasta uudet blogaajat ja muista huumori!

Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallinen kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti

Treenaamassa: mehän ei siis mitään harrasteta, mutta mitä nyt itselle tulee mieleen kokeilla. Tässä äiti ja Nera 2013 syksyllä.

Toinen identiteetti. Aina, kun Nera haistaa jonkun eläimen tai näkee esim. lintuja, se sekoaa ja lähtee niiden perään. Tässä kuvassa se on juuri palaamassa "karkureissultaan". Syksy 2014

Paras kesäkuva. Se on jotenkin vaan kiva! Kesä 2014

Paras yhteiskuva. Ei ole omaa toista koiraa enkä löytänyt itsestäni ja Nerasta kuvaa, joten Nera & Redi kaverikuva saa kelvata. Viime kesältä, kun kävimme Paraisten hiekkakuopilla!

Hassuin ilme. Joskus kieli saattaa vain unohtua ;) Kesältä 2014.

Tunnelmallisin kuva. Siitä oli pari viikkoa, kun olin viimeksi nähnyt Neraa. Lenkillä sitten otin kuvia kun se oli koko päivän kulkenut korvat "luimussa" mun perässä, vaikkei mitään ihmeellistä ollut sattunut, ja siksi se oli niin hassun näköinen. Ehkä molemmilla oli vaan ollut kova ikävä! Lisäsin siihen vielä kukan koristeeksi. Loppukesä 2014

"Töissä", koska ei harrasteta mitään enkä itse käyt töissä niin laitoin kuvan, jossa Nera leikkii. Se on sen työtä. Syksy 2013.

Paras talvikuva. Hmm, ei tämä niin kummoinen ole, käsittelemätönkin vielä. Muistan vain kun sain ensimmäistä kertaa kokeilla 85mm ja otin kaksi kuvaa, joista tämä on toinen. Se oli niin hyvä putki kun vertasi omaan silloiseen kittilinssiin. Talvi 2012.

Lomakuva. Tuli heti mieleen viime kesäinen Katariinanlaaksolenkki, jossa osaa olivat ottamassa minä, Nera, äiti ja mummo. Lenkin päätteeksi Nera sai hetken lepuutella itseään punton takaloosissa.

pentukuume

Pentuja siellä, pentuja täällä. Mutta missä meidän pentu? Tosiaan tuntuu, että joka tuutissa pyörii penneleitä ja kaikkea niihin liittyvää. Omat pentusuunnitelmat menivät mönkään, kun narttu ei ollut omaan tai kasvattajan makuun tarpeeksi terve polviltaan (1/2). Muuten yhdistelmä olisi ollut täydellinen. Nyt vain odottamaan uutta sopivaa yhdistelmää samaiselta kasvattajalta, vaikka siinä saatta mennä jonkin aikaa, sillä sijoitus- ja kasvatuskoirat ovat vielä niin nuoria. Tietysti on muitakin lupaavia kasvattajia, mutta itselle on jäänyt juuri se yksi korvan taakse ja olemme netin välityksellä jo jutelleet.

Kiinnostuneille, kyseessä on siis amerikankarvatonterrieri! Ei ehkä useimmille tullut yllätyksenä, olenhan sellaisesta jo 5-vuotta haaveillut. Ennen Neraa jo siis. Se ei koskaan ole iskenyt äitin makuun, mutta nyt kun luotto on siihen, että osaan kouluttaa ja huolehdin liikunnasta ja muista tarpeista koiran ehdoilla, on ehkä saanut hänen päätään käännettyä. Ja tietysti se, että koira olisi vain minun eikä äiti siitä joutuisi huolehtimaan.

Kuitenkin odotan sitä sopivaa yhdistelmää ja odotan, jotta tiedän varmasti mitä olen tekemässä ja mihin opiskelupaikkaan päädyn tai minne muutan. Tässä pari kuvaa, jos ei ole mitään hajua miltä amerikankarvatonterrieri näyttää.

Unohtamatta tätä karvakasaa!