Kefalonia, Greece 3/3

Päivä alkoi ankein merkein, kun heräsimme ennen kuutta odottamaan bussia. Lähdimme tuttujen luokse toiselle saarelle samalla bussilla kuin muut menivät katselemaan nähtävyyksiä. Eli jäimme puolessa välissä matkaa pois ja tulimme myöhemmin taas takaisin. Vuoristossa kaksikerroksisella bussilla ajaminen ei innostanut alkuunkaan hirveän inhottavan korkeanpaikankammon takia. Pieniä teitä pitkin heiluimme onneksi turvallisesti yhteysaluksen satamaan, josta ostin vähän naposteltavaa.

Toisella puolen autokyyti odotti, eikä enää tarvinnut panikoida bussissa. Tuttumme on turistiopas, joten saimme yksityisen opastuksen ohi menevistä "nähtävyyksistä". Serpentiinitietä pitkin ajaessa tuli vastaan paljon kaikkea aavekaupungeista ja vinoista kirkontorneista vuohiin. Vuohia tosiaan oli paljon, ja välillä ne valtasivat koko tien aivan kuten porot suomessa. 

Määränpäässämme Lixourissa näimme vuoden alussa tapahtuneen maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja, joita oli kaikkialla. Talot olivat halkeilleet, katoista irtoillut tiiliä tai tullut jopa reikiä, muureja kaatunut sekä paikalliset olivat saaneet uuden rannan, koska maa oli noussut niin paljon. Hienointa oli, että pääsimme oikeaan kreikkalaiseen kotiin ja syömään kotiruokaa, nom. Kreikkalaista salaattia, tsatsikia ja zakyntholaista lihapiirakkaa. Jälkiruoaksi pannacottaa. 

Vaikka emme kauaa ehtineet olla kylässä, se oli silti paras kaikista päivistä. Sinne tahdon uudestaan, ja varmasti pääsenkin ensi vuonna. Kun pääsimme takaisin Zakynthokselle, näin taas sen ihanan mustan kissan (josta on aiemmissa postauksissa kuviakin) ja annoin sille satamasta ostamani ruoantähteet. Se mussutti pasteijaa niin onnellisena.

Zakynthos, Greece 2/3

Minigolfaamisen, potkuveneilyn ja shoppailun lisäksi kävimme parilla kansainvälisellä retkellä, joista toinen oli meriretki läheiseen pikkusaareen, jossa asuu valekarettikilpikonnia. Vaikka retki oli kansainvälinen, suomalaiset saivat oman veneen, kun taas ruotsalaiset ja englantilaiset joutuivat keskenään. Oppaamme oli vasta kokelas, mutta todella mukava ja rento tyyppi.

Heti retken alkupäässä veneen opas, "kilpikonnanlöytäjäekspertti", bongasi yhden ja koko vene oli ihan kenossa kun kaikki meni laidalle ihmettelemään. Itsellä oli mukana 70-200mm, joten kaikki taas tietenkin olettivat, että olen joku superkuvaaja ja toinen bongareista oli koko ajan mun kimpussa ja antoi yksityisselostusta missä se menee ja milloin nousee pintaan. No ihan hyvä, sillä en varmaan olisi saanut kuvaa ellei kukaan olisi ollut sanomassa, koska pieni pää nousee pintaan.

Koska kilpikonnia oli sillä hetkellä vain yksi ja jäimme sitä ihmettelemään, myös muut veneilijät tulivat katsomaan. Jotenkin koko homma päätyi siihen, että neljä isoa venettä piirittivät sen kilpikonnan, ettei se pääsisi karkuun, vaan turistit voisivat sitä ihailla. Ei tunnu oikein eläinsuojelulta? Meni ihan maku koko hommaan.

Pari kertaa retken aikana pysähdyimme n. puoleksi tunniksi, jotta halukkaat pääsivät uimaan tuohon ah, niin ihanaan veteen! Itse en mennyt, vaikka olisin voinut. Ei vain ollut tarpeeksi kuuma eikä ajatus koko loppupäivän märissä vaatteissa palelu innostanut. Muutoin oli todella kiva reissu, en kadu!

Zakynthos, Greece 1/3

Upea ja lämmin matka nyt takanapäin. Ihanat muistot jääneet pysyvästi valokuvien vahvistamina takaraivoon, ja voin vain toivoa pääseväni sinne uudelleen. Hyvä seura ja ruoka, upeat maisemat, lämpö, ystävälliset ihmiset ja eläimet, mitä muuta voisi matkalta toivoa? Zakynthoksen Kalamaki ei todellakaan ollut turistirysä, vaikka siellä heitä paljon olikin. Kaupungissahan ei pysyvästi asuvia ole kuin 900. Näin alkukesästä ei turisteihin vielä oltu kyllästytty, joten palvelu oli todella hyvää, pieniä yksityiskohtia lukuunottamatta. Huonointa koko matkan aikana oli hotellin sijainti, joka oli 10 minuutin matkan päästä lentokentästä. Lentokoneet lensivät aamu kuudesta asti n. 20 minuutin välien aivan hotellin yläpuolelta, joten nukkuminen ei oikein onnistunut.

Kilpikonnista (caretta-caretta) tunnettu saari oli todellakin pelkkää kilpikonnaa. Polkuveneillessä niitä tuli vastaan monia ja ranta oli täynnä kilpikonnien pesiä, joiden takia ei ihan missä tahansa saanut liikkua. Todella liikuttavaa nähdä luonnonvaraisia valekarettikilpikonnia, varsinkin kun ne ovat todella uhanalaisia! Tietysti siellä oli myös paljon kissoja, joista yhtä ruokinkin kun se oli todella laiha ja aika nuorikin. Lisäksi hotellilla (Louros Beach) oli pari omaa allasta, joissa oli punakorvakilpikonnia. Hauskoja otuksia.

LÄHTÖ

Viimisiä hetkiä Suomessa, huomen aamulla nimittäin vihdoinkin lähtö Kreikkaan! Tunnelmat hieman, noh, oudot. Ei vieläkään tunnu että oikeasti lähtisin vaikka tavarat on pakattu viimeistelyä myöten ja kaikki muut jutut ja suunnitelmat ovat valmiina. Muutenkin olen odottanut kauan ulkomaille pääsyä, aina se on jotenkin epäonnistunut ja siksi en odota liikoja, paljon voi vielä tapahtua. "Pessimisti ei pety" vai?

Loman ensimmäinen viikko on mennyt tosi kivasti, vaikka ensimmäiset päivät olin kuumeessa. Saatiin jopa aikaiseksi tavata Neran kaveria Rediä. Tosin oli niin kuuma ja Nsta on tullut "niin vanha" ja laiska, ettei se jaksa enää juosta yhtä paljon kuin nuorempana. Mistähän lie johtuu, eihän se täytä vasta kuin 3. Muutenkin olen koittanut Neralle saada vähän massaa ja lihaksia ja kuntoa kasvattaa nyt. Kai tuo kuumuus vie loputkin mehut.

heipat kaikille !