Ihmisen sorretuin ystävä

Dokumentti "Ihmisen vaarallisin ystävä" herätti monessa koirapiirissä kuohuntaa. Niin myös itselläni heräsi siitä ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Ohjelma kertoo siis 'tappajakoirista', niiden vaarallisuudesta ja siitä, pitäisikö tietyn rotuiset koirat kieltää Suomessa kokonaan. Pääosassa olivat pikkulapsen kimppuun hyökännyt kanariandoggi (dogo canario) sekä naiseen hampaansa iskenyt dogo argentino. Lisäksi kerrottiin Saksan tilanteesta: kuinka siellä on kielletty tietyt koirarodut ja mitä muita keinoja on käytetty sekä mitä tästä on seurannut.

Ennen kuin olin itse ohjelmaa nähnyt, facebook ja muut koirafoorumit tulvivat vasta-argumentteja sun muita mielipiteitä siitä, että rotuja yliarvioidaan. Hihnan toisessa päässähän se ongelma on. Olin siis varovaisen varautunut katsomista aloittaessani. Mielestäni se oli järkevä siihen asti, kun esim. staffit, amstaffit, bulterrierit ja pitbullit nostettiin esiin erittäin vaarallisina koirina. Eihän niistä ollut ohjelmassa mainittu sanaakaan aiemmin kenenkään kimppuun käyneenä? Lisäksi sanat 'varmaankin', 'ehkä' ja 'luulisin' eivät tuoneet lainkaan uskottavuutta.

On se kurja juttu, kun koira käy melkeinpä kuolettavasti ihmisen kimppuun, mutta ei se tarkoita, että jokainen ks. rodun edustaja olisi vaarallinen. Suurin syy koiran huonoon käytökseen on sen omistajassa. Tietysti sairaus tai synnynnäinen käytöshäiriö esim. hermovika ovat asia erikseen. Kasvattajien on vain yhä tarkemmin katsottava minne antaa koiria, oli kyse minkä rotuisesta koirasta tahansa.

Isojen koirien koira-ajokortti? Miksi ihmeessä vain isoille, kyllä pienetkin koirat voivat olla vaarallisia. Ne ovat muka niin söpöjä ja pieniä ja kilttejä, ettei niitä tarvitse kouluttaa, ja siksi ne käyttäytyvät huonosti. Henkilökohtaisesti olen kuullut enemmän pikkukoirien hyökkäyksistä sekä ihmisten että koirien kimppuun. Tietysti semmoinen pieni sintti on helpompi repiä irti kuin esim. pitbull, joka tarraa niin kovin kiinni että on edes turha kuvitellakaan pääsevänsä irti. Saksassa tämä koira-ajokortti on pakollinen edellämainittujen 'vaarallisten tappajakoirien' omistajille. Jos ei sitä tee, koira otetaan vaikka väkisin pois ja viedään tarhalle, mistä sitä kukaan ei hae. Rajojen yli ei kumpaankaan suuntaan saa viedä koiraa, ja siksi laittomat koirakaupat ovat yleistyneet. Jos Suomeen tulisi sama laki, kävisi täälläkin samalla tavalla.

Itseäni ihmetytti se, miksei ohjelmassa mainittu mitään vaikkapa saksanpaimenkoirista, dobermanneista tai rottweilereista. Johtuukohan se siitä, että ne ovat kaikki saksalaisia rotuja? Luulisin, ohjelmassahan oli paljon Saksaan liittyvää tietoa ja tapauksia. Omassa maassa kehitettyjä rotuja ei pidetä minään vaikkeivät ne ole sen kummoisempia kuin dogo argentinot, amstaffit tai bulterrierit.

Tässä vielä meidän tappajakoira:

Elämän pieniä iloja

Aivan mahtava viikko ja varsinkin viikonloppu takana! Ja vielä parempaa tulossa.

Olen nauttinut ystävien seurasta olan takaa, tavannut paljon uusia tuttavuuksia ja pitkästä aikaa juhlinut suvun kera. Monet syntymäpäivät kolunnut läpi mukavin muistoin ja hyvin ruuin. Yritin tällä kertaa nauttia enemmän ilman kameraa, kuin kameran takaa. Olen oppinut tanssimaan paremmin, uusia kuvaustekniikoita ja sain aivan mahtavan tet-paikan! Kiitän kaikkia, ihanaa!

Pyhitä lepopäiväsi - done

Huippu viikonloppu takana! Ihmettelen että selvisin, niin paljon allergeenejä. 

Lauantai meni Turku kv:n parissa. Kohteena oli beussit, belgit ja samalla afgaanit. Belgianpaimenkoirista en ole henkilökohtaisesti kiinnostunut, mutta tuttu kasvattaja toivoi kuvaajaa, joten lupauduin. En kuitenkaan koko aikaa siellä viettänyt, sillä halusin nauttia myös muista koirista. Pakko oli jotain Nerallekin ostaa, niin matkaan tarttui uusi nahkaremmi.

Sunnuntaina lähdin tallille piiiitkästä aikaa. Oli tarkoitus kuvailla ratsastustuntia, mutta maneesissa oli liian hämärää eikä siitä sitten tullut mitään. Sain ainakin silitellä hepoja ja pari koiraakin siellä oli. Jäädyin pystyyn ja nyt vaan toivon etten tule kipeäksi.

Onnellinen kiittää ja kuittaa! Lisää kuvia flickrissä (kts. linkkejä sivu). 

AHT: American hairless terrier

Jo ennen Neran olemassaoloa, vuodesta 2010, olen haaveillut amerikankarvattonterriereistä (kauhean vaikea taivuttaa). Ensimmäinen syy sen juurtumiseen syvälle sydämeeni on sen karvattomuus - tai pikemminkin allergioimattomuus. Kyllä, olen allerginen koirille. Sitä on vaikea selittää, en edes itse ymmärrä miten, mutta niin vain: kaikista koirista (seropeista) ei tule allergiaa. Myös rotukissat aiheuttavat oireita. Poikkesimpa taas aiheesta. Toinen syy on sen upea luonne. Omasta mielestäni ovat enemmänkin kääpiöpinserimäisiä kuin terrierimäisiä, vaikka onhan molemmissa sitä itsepäisyyttä!

AHT on aivan erilainen koira mistä olen noin muutoin kiinnostunut. Se on pienikokoinen ja eriyisesti - terrieri. Ajattelin aina etten ikinä tulisi hankkimaan terrieriä, koska tuntemani olivat niin itsepäisiä ja haukkuivat turhanpäiväisistä asioista kimeällä äänellään eivätkä ottanut sanaa kuuleviin korviinsa. Toisaalta, haluan koiralta hieman haastetta. En usko saavani vaikeampaa koiraa tai pikemminkin sitä terrieriä, kuin Nera. Terrierit ovat energisiä, eivätkä väsähdä ennen aikojaan. Niiden kanssa voi harrastaa laidasta laitaan eri lajeja. Itseä kiinnostaa eniten match show, cani-cross ja toko. Näihin lajeihin aht sopii loistavasti.

Neran tultua taloon vuonna 2011, en enää ajatellut muita koiria, keskityin vain oman piskin kouluttamiseen ja sen kanssa harrastamiseen. En kuitenkaan koskaan unohtanut tuota vallatonta pikkunahkaa. Puolen vuoden rotukriisin jälkeen päädyin jälleen amerikankarvattomaanterrieriin. Olen pyrkinyt tutustumaan mahdollisimman paljon rotuun, vaikka harmikseni se on harvinainen suomessa eikä kennelliitto ole hyväksynyt sitä viralliseksi roduksi. 

Facebookin etusivu on jatkuvasti täynnä valloittavia tarinoita ja kuvia niin pennuista kuin aikuisistakin yksilöistä. Sain otettua itseäni niskasta kiinni ja laitoin lähimmälle kasvattajalle viestiä, josko pääsisin tutustumaan rotuun livenä, ja sopihan se! Tarkkaa aikaa ei ole vielä päätetty, mutta toivon mukaan se olisi pian. Hyvällä lykyllä silloin olisi pentuja nähtävillä, toisaalta semmoinen saattaisi jopa tarttua mukaan MUKA vahingossa, mutta tuskimpa vain. Ehkä siten saisin myös äitini kiinnostumaan rodusta, vaikka sitä suunnittelenkin itselleni.

Ja kaikille niille ketkä ovat sitä mieltä, että 17-vuotiaan, kotona asuvan tytön on turha kuumeilla pennusta koska se on ajanhukkaa: "pitää elää hetkessä, viiden vuoden päästä asia on aivan toisenlainen, plaaplaa" tiedoksi, että en aio muuttaa mieltäni, tosiaan aion tehdä töitä sen eteen, että koiran saisin. Tietysti siihen menee aikaa, koska tarvitsen koulutuksen ja työn, jotta voin koiraa elättää, sekä aikaa sen kouluttamiseen ja sosialistamiseen. Kiitos kaunis :)

New Year 2014

Uusi vuosi ja uudet kujeet ! Lupauksia ei tullut tehtyä, en niitä kuitenkaan koskaan pidä. Toivottavasti tulee hyvä vuosi, ainakin alkuvuosi vaikuttaa toiminnalliselta ja pyrinkin jotain kivaa säännöllisesti tekemään, mm. kouluttamaan piskulia paremmaksi. Ainakin ohitus olis kiva saada sujumaan ongelmitta sekä luoksetulo ainakin 90% varmaksi. Lisäksi ois kiva kun Nera tulis toimeen kaikkien narttujen kanssa, ei sitä varmaan pahemmin kouluttamalla saa pois, leikkauttaminen auttaisi? En kestä kun se nylkyttää nykyään kaikkia...

18.-19.1. On kauan odotettu Turun kv näyttely. Molempina päivinä (toivottavasti) menossa. Ihan vaan omaksi iloksi, kuvailemaan toisten koiria ja ostelemaan kaikkea krääsää Neralle, ehkä jopa jollekin muullekin....;)

Lisäksi alkuvuodesta ois tarkotus lähteä ulkomaille, jopa niinkin kauas kuin Viroon. Aluksi piti mennä jonnekkin etelään, mutta mä niin haluan taas Viroon! Koska nostalgia <3 Ja tietysti se tulee halvemmaksi! "Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti"

Wanhojentanssit...risteily...apua! Tanssimaan en rohjennut, kuvaamaan vain, mutta toi risteily, iik! Mitä siitäkin tulee. Enää ei voi perua kun se on maksettu. Mun koulupanostus tuntuu muutenkin jotenkin olemattomalta vaikka jouluun asti olin onnistunut jotenkin nostamaan keskiarvoa viimevuotisesta.