näillä teillä loppuun palaa

Paras viikonloppu takana! Yritin pyhittää sen koulujutuille, ja jäin kotiin. Se ei päättynytkään ihan niin kuin kuvittelin niikun ei koskaan. 

Perjantaina oli taksvärkki eli siivoilin kotona ja rikoin kissojen kanssa vähän mitä eteen nyt sattuikaan. Jotenkin onnistuin värkkäämään Väinöbeussilapsen meille hoitoon lauantaiksi. Naapurit luulivat sitä Neraksi ja sai aina korjata niitä 'eikun se on meillä hoidossa, ihan pieni pentu vasta'. Vaikka onhan se nyt 5cm+ korkeampi kuin N ja melkeen 10 kg painavampikin. Ja kaiken kukkuraksi uros. Eihän niissä mitään eroa ole ei.

V sai hyvät sosialistumiset meiltä kun täällä kaupungissa on vähän enemmän kaikkea ihmeteltävää mitä Paraisten korvessa. Kaikki keppi-ihmiset oli kaikista kauheimpia ja sitä ilmaistiin tekniikalla 'jarrut pohjaan-niska pörröön-ilmoita itsestäsi äänekkäästi'. No kaikki meni loppujenlopuksi tosi hyvin.

Sunnuntai meni päänsäryssä. Silti raahauduin leffaan tsekkailemaan Leijonasydäntä. Suosittelen, mutta se on tositosi väkivaltainen eli ei ehkä heikkohermoisille? Idea oli hyvä. Loppuillan tuskailin pääni kanssa ja eipä se särky tietenkään maanantaiaamuna ollut mihinkään kadonnut, joten jäin kotiin.

Niin ja Siirin etsinnöt ei edisty. Joku on poistanut kaikki kadonnut-ilmoitukset lähialueilta, tosi jees. Saatiin eläinsuojeluyhdistys Dewiltä kissanloukku, millä yritetään pyydystää Siiriä. Pariin viikkoon kukaan ei ole ilmoitellut siitä, joten ei tiedetä yhtään missä päin voisi olla. Loukku on siellä missä sen on useimmin nähty liikkuvan. Toistaiseksi ollaan saatu yksi orava ja kaksi kertaa sama kissa kiinni. Kuinka tyhmä se voi olla, että jää kaksi kertaa ansaan? Ottaa aina pannuun nähdä se sama kissa siellä, kun tietysti toivoo, että Siiri olisi siellä.

-anskupaadaa