14.1.2015

Neran monet kasvot

Nerassahan on siis saksanpaimenkoiraa, lapinporokoiraa sekä rottweileria. Kadulla aina kuulee, kuinka Nera on varmasti sakemannin pentu, pieni ja oikean värinenkin. Ja kun rottweiler-ihmiset kuulevat siinä olevan tätä jaloa rotua, he eivät voi uskoa korviaan. Samoin taas ihmiset, jotka tietävät porokoiran näkevät Nerassa vain sitä, lukuunottamatta väriä. Päätin siis etsiä kuvia, joissa näkyy yhdessä paketissa nämä kaikki. Jos ei tunne rotuja, ei välttämättä ymmärrä mikä siinä on sitä.

Porokoira
Rotikan hymy, porokoiran ilme ja sakemannin korvat.
Saksanpaimenkoira
rottweiler
Omaan silmään jokaisesta kuvasta paistaa vähän jokaista rotua, mutta listasin ne, jotka näkyvät parhaiten. 

4.1.2015

Vähän syömisestä

Joka kerta kun menen ystävieni luo, joilla on koira, ihmettelen miksei ruokaa saa jättää esille. Tai kun menen Neran kanssa miittiin ihmettelen miksi kaikki koirat roikkuvat kuolat valuen minun perässäni. En ikinä jaksa muistaa, ettei muut koirat ole nirsoja ruoan suhteen, vaan syövät kaiken mahdollisen mikä eteen sattuu. Toisaalta se on siunaus ettei Nera syö muuta kuin omaa ruokaansa, jos sitäkään, sillä en ehkä jaksaisi koko ajan vahtia ruokaa ja lukita kaappeja joittei oma sesse saisi ähkyä. Enemmän se on ehkä kirous, sillä ruoan kanssa on painittu enemmän kuin minkään muun asian kanssa.

Pentukodissa tarjottiin Profinea, jota saatiin myös pussi kotiin. Ruoka-ajan koittaessa ei suostunut syömään. Emme siitä kuitenkaan lannistuneet, sillä paikka oli pennulle aivan uusi. Nera ei kuitenkaan ollut ikinä pelokas tai itkenyt, rohkea pentu siis, joten sen kannalta olisi voinut ihmetellä miksei ruoka maistu. Vasta parin päivän päästä nappuloita meni niukalti kurkusta alas. No, minkäs teet. Koko pentuaika ja vähän ylikin meni eri nappuloiden tutkimiseen. Eukanuba, hill's, royal canin, britt jne. Näistä parhaiten meni alas Royal Canin, vaikka sekin todella nihkeästi.



Edelleen voi mennä useita päiviä eikä ruoka edelleenkään maistu. Pentuaikana se oli järkyttävää, sillä Nera ei kasvanut ja se oli todella laiha. Tietysti nappuloiden ohella kokeilimme raakaa lihaa eri muodoissa ja mitä ikinä keksiikään koiralle kokeilla. Lopulta kokeilimme NEUta, joka osui ja upposi nappuloiden lisukkeena. Massaa alkoi kerääntyä, muttei kuitenkaan koko tullut muutoin lisää. Kasvu loppui viiden kuukauden ikäisenä (53 cm).

On ollut on-off aikoja, jolloin koira joko syö tai on syömättä. Sen olemme huomanneet, että kilpailun alla syö, muuten ei. Kissoja on "kiusattu" Neran pieni ikä laittamalla ne kupin lähettyville, jotta koira söisi. Myös koirakaverin ollessa lähellä ruoka maistuu, mutta antaa kuitenkin toisen tulla kupille. Hoidossa tuo ei syö ollenkaan jos taloudessa ei muita eläimiä ole. Myöskään lisätty liikunta ei auta. Koira voi vain maata maha kuristen lenkin jälkeen, vaikka ruokaa olisi tarjolla. Ruoka-ajan säännöstelyä ollaan kokeiltu myöskin eli kuppi on esillä n 20 minuuttia ja jos koira ei syö, se otetaan pois. Käytännössä olemme kokeilleet siis kaikkea, tuloksetta.

Nykyään Nera on 53 cm ja painaa 15 kg. Luut tuntuvat, mutteivät näy, eikä koira näytä muutenkaan huonokuntoiselta. Eli huonompaan päin ei ainakaan olla menossa!