24.5.2014

Speeding through the life

Ah, kaikki on niin ihanaa! Lämpimät ilmat, kaunis luonto ja loman lähestyminen, unohtamatta Kreikan matkaa, joka onkin jo parin viikon päästä, iik! Vielä viikon mittainen pinnistysponnistus koulua, kröh siis koeviikkoa jäljellä! Keinovalon voimalla, sälekaihtimet visusti kiinni pitäen valmistaudun kokeisiin, jotta loma olisi pian täällä.
Sain parit kutsut valmistujaisjuhliin, joihin tänä vuonna aion osallistua. Onneksi ovat eri päivinä ettei mene ristiin. Kumpaankin haluan kuitenkin osallistua. Virallisesti kesätyöpaikkakin on varmistunut heinäkuuksi, toivottavasti ilma ei ole järkyttävän kuuma, kun aika raskasta ulkotyötä teen.


Mitä toivon kesältä?
- parhaita muistoja 
- paljon mökkeilyä
- kavereiden kanssa kivaa tekemistä
- koirailuja
- uusiin ihmisiin tutustumista
- bilsan ja terveystiedon kaaliin tarttumista !!1

Millaiset fiilikset teillä on kesän suhteen? Toiveita ja suunnitelmia?

17.5.2014

The Katariinanlaakso

Extempore päätimme perheen kanssa lähteä vara-äitienpäivä piknikille Turun Katariinanlaaksoon vähän tsiikailemaan luontoa! Tietysti tarttui kamerakin mukaan, minnepä sitä nyt en raahaisi. Hirveästi ihmisiä aina paikanpäällä, mutta kuitenkin pitäisi sielläkin useammin piipahtaa, lähellä kun on. Nera sai haistella luonnon antimia antaumuksella, kaikkia öttömönkiäisiä kun siellä viipertää.


Eväitä oli tottakai mukana, joita menimme kalliolle natsuttelemaan ja katselemaan samalla merinäköalaa. Tuo paikka on kyllä aivan ihana! Vähän erilainen metsä kuin muut ja lisäksi pitkospuita veden päällä (vai suon?). Olen henkeen ja vereen luontoihminen, aina ollut ja tulen aina olemaankin. Saa lyödä jos joskus väitän muuta.
Nera oli ainakin ihan naatti parin tunnin kierroksen jälkeen. Pääsi punton takahutlariin vilvoittelemaan ja lepäämään hetkeksi. Btw, en välillä tajua sen silmiä. Ihan oudon väriset. Vampyyrikoira?

16.5.2014

Match Show

Vihdoinkin Kaarinassa oli mätsärit joihin itsekin aioin osallistua Neran kanssa. Kuitenkin pari päivää ennen sillä alkoi juoksut, joten päätin olla osallistumatta. En halunnut aiheuttaa uroskoirille kohtausta. Vuodatin Kiiralle ja pian päädyttiin siihen tilanteeseen, että esittäisin Jamin siellä. Mikä ettei! Tosin seisotuksia eikä juoksuja Jamin kanssa ei oltu ollenkaan harjoiteltu, joten olo oli aika jännäkakka pari päivää ennen "suurta hetkeä". Itsellänikään ei siis ollut aiempaa kokemusta.

Hyvä ettei karattu paikanpäältä, koska olo oli aika toivoton kun odottaessa treenailimme eikä siitä tullut yhtään mitään. Kaverit ammattilaiskoirineen vaan masensivat oloa, miten koiran voi saada täydelliseen asentoon ja vielä oikeaan paikkaan sanomalla "seiso" ? Itse kun sanoin Jamille "seiso" tai "paikka" tarjosi se istumista tai rupesi hyppimään päin. Onneksi sentään pääsimme pentuluokkaan.


Olimme toinen pari Jamin kanssa ja vastassa oli borderterrieri. Oli vaikea saada aikaan hyvää liikettä kun jouduimme munimaan edessä olevien takana heidän kävellessä. Kun borderterrieriä katsottiin, koitin seisottaa Jtä ja se onnistui todella hyvin! se ei istunut, mutta oli vähän vinossa, kuitenkin kuunnellen minua! Tuomari oli tosi mukava, antoi hyviä neuvoja ja saimmekin juosta kierroksen yksin ympäri, jotta saisimme hyvän liikkeen. Sekin onnistui hyvin jopa ilman namia. Hampaat antoi tarkastaa nätisti, mitä nyt kuola valui (onneksi oli pyyhe...). Lopulta saimme punaisen nauhan! En edes kiittänyt tuomaria vaan juoksin pepsodent-hymy kasvoillani Kiiran luo. Kummallakaan ei ollut mitään odotuksia joten punainen nauha oli todella positiivinen yllätys!


Punaisten kehässä Jami oli jo todella väsynyt ja huomasi ettei enää jaksanut keskittyä. Tarjosi koko ajan istumista eikä juokseminen oikeen sujunut. Jokatapauksessa tuomari oli ihan rakastunut Jamiin ja saimme neljännen sijan! Olin ihan äimistynyt, mutta onnellinen. Saimme jopa pokaalin ja ruusukkeen sekä nameja. Aika suppeat palkinnot vaikka maksoi sen 7e. Mutta ei haitannut, tärkeintä oli hauskanpito stressistä huolimatta sekä ystävät. Ja tietysti kokemus! Nyt uskallan paremmin mennä esittämään Neran kun olen aloittanut vaikeammasta.

J sai tosi paljon kehuja tuomareilta ja katsojilta, moni halusi jopa kuvata sitä jälkeenpäin. Lisäksi monet tulivat kyselemään sen rotua ym. (mastiffi). En kyllä ihmettele, niin ihana muffeli on <3 ja taitava. Ihanin kommentti itselleni oli se, kun tuomari sanoi minun esittäneen koiran todella hyvin sen koosta ja vaikeudesta riippumatta. Ei meinannut uskoa kun kerroin, että oli ensimmäiset mätsärit molemmille.



Muiden kaverien/tuttujen tuloksia:
Iines seropi: pun-
Chica dogo: sin- (pennut)
Redi dalmis: sin1 bis3
Aslan pk collie: pun1 bis5
Lola rottis sin-

Lisää kuvia täällä!

1.5.2014

Linnanrauniot


Hej på dig! Viimeviikot on kuluneet jokseenkin urheillessa. Joko koiran kanssa tai ilman. Ihan hyvä kai tällaiselle "epäurheilijalle". Kahden viikon sisällä olen siis rullaluistellut +/- 40 kilometriä ja siltä se myös tuntuu, varsinkin selässä ja reisissä. Onnistuin myös loukkaamaan polveni (koska urheilijahan ei tervettä päivää näe, hehe) ja kävely tuntuu toivottomalta. Lisäksi olen juossut, mm. cooperin koulussa, vaikka vihaan juoksemista yli kaiken. Silti maaliin pääseminen oli paras tunne pitkään aikaan! Voisin tehdä sen jopa uudestaan, en kuitenkaan ehkä vielä pariin viikkoon. 

Olin jo tarttumassa hyvään tarjoukseen: koiran lonkka ja kyynärkuvaus 120e "mettäkoulussa" Paimiossa, mutta koko tarjouspäivä oli myyty loppuun. Ehkä sitten ensivuonna tai kesällä kun kaikki muu rahahössötys on ohi. Jokatapauksessa sinne on päästävä, ihan jo oman mielenrauhan vuoksi. Onhan se kiva tietää onko oma koira terve vai ei ja tietää sitten jatkossa mitä voi harrastaa, jos voi.

En nyt jätä kuvia omaan arvoonsa vaan kerron niistä vähän. Nähtiin koiralenkillä kyy, hyvä ettei päälle kävelty. Joku vaan niksahti aivoissa, tungin koiran kaverin käteen ja lähdin juoksemaan käärmeen perässä kamera kädessä, olihan siitä nyt _pakko_ saada kuva! Eilen taas lähdimme rullaluistellen kaverin kanssa Kuusiston linnanraunioille. Ei me mitään autoa tarrvita, kuntokin kasvaa ja kaikesta saa enemmän irti, jos käyttää välillä lihaksia saavuttaakseen jotain. Raunioilta löysin tuon sorsan pesänkin! Kuvailin paikkoja, kunnes yhtäkkiä parin kymmenen sentin päästä lähti lentoon sorsa, sydän jätti pari lyöntiä välistä. Tajusin sitten, että se oli muninut aidan ja muurin välissä. Aika huonossa paikassa kyllä pesä, koska miten semmoiset pikkutiput pääsee muurilta alas monen metrin päähän (elossa)?