Let's just stay like this

Aivan ihanaa, viiden viikon odotus palkittiin! Sain mussukka Catiseni takaisin Suomeen Espanjasta! Koko päivää emme viettäneet yhdessä (koska onhan nyt koeviikko ja pitää ahkerasti lukea), mutta sekin vähäinen aika oli parasta. Tuliaisiksi sain jääkahvin ruskean kukkaron, sitä kun toivoin. Joko Espanjassa on pieniä kortteja tai sitten se on niin uutuuspiukka ettei meinaa mahtua kuin änkemällä.

I feel it in my fingers

I feel it in my toes

Cold is all around me

And so the feeling grows

Vaikka ulkona on kaunis sää, aivan liian kaunis, niin ulkonäkö pettää. Sysikylmä ja saa edelleen pukeutua  kuin eskimo jos ei halua jäätyä. Onneksi pian se kesä tulee ja omnon, loma! Nautitaan nyt kuitenkin vielä hetkestä, ei sentään ole lunta (ainakaan täällä Turussa päin, hehe).

Mind on fire

Nyt on flunssat toivottavasti flunssailtu ja pääsen taas takaisin oravanpyörään, sitä kun niin olen odottanutkin... Ihanat ilmat tulivat ja menivät, onneksi sain sitä ennen Toinista kuvat ja hetken nautittua auringosta. Sitten tulikin taas lunta, en vaan käsitä?! Okok, asutaanhan me Suomessa.

Näin viimisen kouluviikon kunniaksi (ennen koeviikkoa) kaikki taas tuppaa kasaantumaan ja stressi vaan kasvaa ja kasvaa. Ehkä vielä joskus teen kaikki työt HETI kun ne saan. ehkä. 

Nauran mielessäni aina Neraa ja sen pahinta vihollista mitä maa päällänsä kantaa, toista seropineitiä. Mun pienet aivot ei vaan tajua koiralogiikkaa. Täälläpäin kun asuu koira, jonka kanssa toi on joskus pari vuotta sitten leikkinyt koirapuistossa ja kaikki on ollut hyvin. Yhtäkkiä ne ei vaan tulleetkaan toimeen, rähisivät aidan läpi. Välillä ne tulevat vastaan lenkillä ja molemmat koirat sekoavat: rähisevät, kiemurtelevat ja kaikkea mitä maailman huonoimpaan ohitukseen voi kuulua. Sen omistaja on about saman ikäinen kuin minäkin, koiratkin ilmeisesti. 

Tänään ohitettiin juuri tuo kaksikko. Jo noin 30 metrin päästä ne huomasivat toisensa ja alkoi kamala meteli, ohita siinä nyt sitten. Onneksi ne päättivät mennä tien toiselle puolelle vaikkei se kyllä auttanut asiaan mitenkään. Kyse ei ole siitä että meillä olisi huonosti käyttäytyvät koirat, molemmat ohittaa toiset ihan nätisti, mutta näiden kahden kemiat ei oikein kohtaa. Vaikuttaa siltä, että varmaan tappaisivat toisensa jos saisivat siihen mahdollisuuden, hehheee.

Haluaisin saada nuo siihen kuntoon, että edes ohitus olisi mahdollista. En vaan tiedä miten saisin tyttöön yhteyttä, kun törmätään harvakseltaan vain lenkeillä ja silloin ei oikeen voi jutella kun kaikki keskittyminen (ja voimat) menee koirien pitelyyn. eikä siitä varmaan muutenkaan tulisi mitään. :D

Gotta keep my head held high

Pitkästä aikaa kävin mökillä, voi sitä tuoksua! Cittarin patongit ja matkaseura piristävät aina, mutta pakko sanoa että maaseudun maisemat on jotain niin rentouttavaa kreisin opiskelun rinnalla. Oli muuten ihan kesäiset maisemat kun pellot aivan vihreitä, ja nyt on mitä, 1.3.? Muutama hullu oli parin sentin paksuisella jäällä silti vielä pilkkimässä.. 

Ehkä nyt sitten virallistan sen, että lähden kesäkuussa Kreikkaan. Pelkään vaan niin, että manaan tai jotain yhtä kamalaa, enkä pääsekkään lähtemään. Pari vuotta sitten se Azorien matka peruuntui itsestä riippumattomista syistä ja pieni kammo, että tämäkin ihanuus jää kokematta. Varmaan koko saari uppoaa tai lentokone putoaa taivaalta.... *kopkop